Viilaus on elämäntapa

Tässä viimeaikoina on tullut tehtyä kaikenlaista uutta kutomiseen liittyvää.

Ensinnäkin, liityin Neulonta-sähköpostilistalle. Ihanaa olla yhteyksissä muihinkin ihmisiin jotka kutovat. Tulee sellainen olo, että en olekaan kummajainen kutoessani. Ainoa olo mikä kummastuttaa on se, että minulla on niin kovin vähän lankoja verrattuna muihin listan jäseniin.

Edellä mainittu sitten innosti minut viilaamaan blogiani (siis juuri tätä) enemmän. Lisäsin linkkejä, laitoin linkityksen Atom-feediin ja suomensin koko höskän. Ei enää sekakieltä! Uskomatonta kuinka paljon sitä pystyy aikaa ja jaksamista tuhlata mokoman hökötyksen eteen. Vietin varmaankin yhteensä kolmisen tuntia ulkonäköä ja toimivuutta muutenkin. Toivottavasti tätä lukeekin joku, muuten olisi valtava vaiva mennyt ihan hukkaan! :-D

Sähköpostilistalla on viimeaikoina puhuttu paljon kudotun tekeleen huovuttamisesta. Sitä olenkin yrittänyt omillakin tekeleilläni, pienimuotoisesti tosin. Nyt kuitenkin minuun iski kunnon huovutuskipinä, ja tarkoituksena olisi heti rahatilanteen salliessa käydä ostamassa punaista hahtuva-lankaa, siis kehräämätöntä ja erittäin huopuvaa lankaa, josta kutoisin itselleni esim. laukun. Paikkakin on jo tiedossa mistä sen ostaa, Lempäälässä on eräs liike joka myy jopa netinkin kautta tuotteitaan. Tullee kuitenkin halvemmaksi ihan käydä paikan päällä ja sainkin miehen ylipuhuttua antamaan minulle kyydin kun ostosaika tulee.

Kaiken tämän lisäksi olen nyt kutonut lankalaatikkoni pohjalla pyörineistä Novitan Wool-langoista Vaaka-lappuja, siis tilkkuja jotka ommellaan yhteen peitoksi ja lahjoitetaan hyväntekeväisyyteen. Loistava ajatus, olin tästä puhunut naapurini kanssa jo aikaisemmin, mutta nyt sain kunnon ohjeen; nurkasta nurkkaan.